ANNETTAISIINKO SUOMELLE MAHDOLLISUUS ONNISTUA?
Keskustelu hallituksen kehysriihessään tekemästä osinko- ja yritysverouudistuksesta on ollut huono näytelmä. Epäselvässä tilanteessa monet yritykset ovat pidättäytyneet kasvuun tähtäävistä investoinneista ja uuden työvoiman palkkaamisesta. Kahden viikon ajaksi Suomen tulevaisuus otettiin panttivangiksi.
Nyt olisi peiliin katsomisen paikka monilla tahoilla, eniten kuitenkin hallituksella. Asiat eivät tällä kertaa todellakaan sujuneet niin kuin Strömsössä.
Asioiden valmistelussa ja päätösten tiedottamisessa tapahtuneista kömmähdyksistä on opittava. Vanha viisaus päätöksenteosta tulisi saattaa uuteen kunniaan: kaikki asiat ovat auki, kunnes jokainen yksityiskohtakin on sovittu.
Osinkoihin keskittynyt keskustelu on jättänyt varjoonsa itse kehysriihen päätuloksen; yritysverotuksen päivittämisen nykyistä taloustilannetta paremmin palvelevaksi.
Kyseessä on kokonaisuus, jonka johtoajatuksena on kannustaa suomalaisia yrityksiä kasvamaan, työllistämään ja käyttämään voittojaan Suomessa sekä antaa ulkomaalaisille yrityksille sysäys investoida Suomeen.
Taloudellisesti merkittävin kannustin on nykyisen yhteisöverokannan alentaminen 24,5 prosentista 20 prosenttiin – alle kilpailijamaiden Viron ja Ruotsin tason. Nykyisessä taloustilanteessa tämä on merkittävä luottamuksen osoitus suomalaisille yrittäjille.
Samaa mieltä ovat olleet ensireaktioissaan myös yrittäjäjärjestöt. Heidän mielestä hallituksen suoritus kehysriihessä ylitti kirkkaasti sille asetetut tavoitteet. Järjestöt myös uskovat tehtyjen veroratkaisujen todella kannustavan yrityksiä kasvuun. Asiantuntijoiden kanssa on helppoa olla samaa mieltä.
Merkittävintä on kuitenkin tieto siitä, että myös meillä halutaan viedä yritysverotuksen mallia Virossa toteutettavaan suuntaan. Verotuksen painopistettä siirretään siis yritysten tulosten verottamisesta voitonjaon ja osinkojen verottamiseen. Tämä kannustaa omistajia jättämään voittovaroja yritykseen ja investoimaan ne uudelleen sekä yrityksen kehittämiseen että työllistämiseen.
Viron mallista tutut positiiviset vaikutukset näkyvät Suomen kansantaloudessa kuitenkin viiveellä ja vain osittain. Puhtaaseen Viron malliin siirtymisen edellytyksiä ei nykyisessä taloustilanteessa ollut. Silti tulevina vuosina sen omaksumista tulisi harkita vakaasti myös meillä.
Uuden harkinnan lopputuloksena syntyneet osinkoveromuutokset ovat kokonaisuudessaan hyviä. Alkuperäisessä riihipäätöksessä olleet valuviat tunnistettiin ja korjattiin.
Veromuutos kiristää jatkossa eniten kaikkein suurimpien listaamattomien yhtiöiden jakamien osinkojen verotusta. Kiristys on sitä suurempi, mitä enemmän osingot ylittävät 150 000 euroa. Vastaavasti uusi korjattu malli tuo helpotusta pienemmän nettovarallisuuden omaavien yritysten osinkojen verotukseen.
Kehysriiheen nähden erityisen hyvää on kuitenkin se, että hallitus auttaa uudella esityksellään nimenomaan suurta massaa eli piensijoittajia. Noustakseen nykyisestä taloustaantumasta Suomi tarvitsee aktiivista kansankapitalismia ja listautumishaluisia kasvuyrityksiä.
Vaikka hallituksen työskentelyssä onkin valmistelun ja tiedottamisen suhteen toivomisen varaa, ei se poista itse kehysriihen suurinta antia. Hallituksen päätökset vievät Suomea eteenpäin luomalla uusia kasvumahdollisuuksia.
Olennainen kysymys on nyt se, onko meillä halua tarttua tähän mahdollisuuteen? Annammeko itsellemme mahdollisuuden onnistua?