Tulevassa budjettiriihessä katse rakenneuudistuksiin

Kirjoitettu 28.8.2017 ja luokiteltu Yleiset.

Hallitus käy vuosittaiseen budjettiriiheensä mielenkiintoisessa tilanteessa. Talous kasvaa ripeästi ja kasvu on laaja-alaista. Uutiset maailmantaloudesta, ja erityisesti Euroopasta, ovat myönteisiä. Vienti kohenee ja suomalainen osaaminen käy kaupaksi maailmalla. Yritykset ja kotitaloudet luottavat tulevaisuuteen. Myös työllisyys ja tuottavuus ovat kasvussa.

Toisaalta monet talouden huolenaiheet säilyvät. Vaikka suotuisampi talouskehitys lisää verotuloja ja vähentää työttömyysmenoja, julkisen talouden ja erityisesti valtiontalouden velkaantuminen jatkuu. Väistämätön väestön ikääntyminen kasvattaa julkisia menoja ja hidastaa alijäämän pienenemistä viimeistään 2020-luvulle tultaessa.

Yllä mainittujen lisäksi Suomen talouden pitkän aikavälin uskottavuutta nakertavat kolme vaikeasti ratkaistavaa vajetta. Kestävyysvaje – eli miten käännämme alijäämäisen julkisen talouden positiiviseksi? Osaajavaje – eli miten saamme työtä hakevien ja työnantajien tarpeet paremmin kohtaamaan? Ja työllisyysvaje – eli miten saamme pysyvästi nostettua työllisyysastetta, jotta tulevien hyvinvointipalveluiden rahoitus on turvattu?

Mielestäni hallituksen tulee loppukaudellaan keskittyä juuri näiden talouden haavoittuvuuksien korjaamiseen. Se merkitsee uudenlaisen rohkeuden omaksumista suhteessa välttämättömiin rakenneuudistuksiin. Sote-uudistuksen ohella Suomi tarvitsee kattavan sosiaaliturvan uudistuksen. Perhevapaita on uudistettava, jotta naisten asema työmarkkinoilla vahvistuisi. Keinoja paikallisen sopimisen lisäämiseksi työmarkkinoilla on lisättävä.

Myös suomalaisesta osaajista on pidettävä huolta. Elämme aikakautta, jossa yhteiskunta, työelämä, ihmisten arki, tavat kuluttaa ja osaamistarpeet ovat kaikki nopeassa muutoksessa. Sitä vauhdittavat uudet teknologiat, tietoon perustuvan talouden nousu ja globaali toimintaympäristö.

Muutoksessa mukana pysyminen ja siinä pärjääminen edellyttää sitä, että oman osaamisen päivittämisestä tehdään totta läpi työuran. Hyvä alku tähän on toteuttaa kokoomuksen ministeriryhmän kuusi ehdotusta suomalaisen osaamisen vahvistamiseksi. Matematiikan ja luonnontieteiden vetovoimaa pitää vahvistaa niin peruskouluissa kuin lukioissa. Työvoimapoliittisen ammatillisen koulutuksen määrää tulee lisätä ja sen sisältöä pitää viedä joustavampaan ja yksilöllisempään suuntaan.

Panostuksia ammattikorkeakoulujen ja yritysten yhteistyöhön sekä tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoimintaan lisätään ja yliopistojen yhteistyötä erityisesti tekniikan alan koulutuksessa tiivistetään. Hyviä tuloksia tuottanut kokeilu korkeakoulutettujen muuntokoulutuksesta työvoimapoliittisena koulutuksena tulisi muuttaa pysyväksi. Myös kansainvälisten osaajien pääsyä suomalaisille työmarkkinoille, opettajiksi tai tutkijoiksi pitää helpottaa luopumalla nykyisestä tarveharkinnasta.

Budjettiriihessä hallituksella on näytön paikka. Sen tulee pitää pää kylmänä ja keskittyä olennaiseen, vaikka ilma onkin ollut sakeana ehdotuksia siitä, mihin talouskasvun myötä kertyvää hyvää tulisi jakaa. Työ Suomen talouden haasteiden ratkaisemiseksi on vielä pahasti kesken.