Eurokeskustelussa katse sisämarkkinoiden kehittämiseen

Kirjoitettu 17.12.2012 ja luokiteltu Yleiset.

Viime päivinä käyty kotimainen keskustelu euroalueen tulevaisuudesta on ollut hämmentävää seurattavaa. Asiallista ja analyyttista pohdintaa ei saatu aikaiseksi, vaan keskustelu meni pelotteluksi liittovaltiosta.

Lyhyellä perspektiivillä se voi toki tuoda poliittisia pikavoittoja. Pidemmällä aikavälillä keskustelun ajautumisesta populistiseen pelotteluun ei voita kuitenkaan kukaan. Kaikkein vähiten se auttaa Suomea yhteisvaluutan tulevaisuutta pohtivissa pöydissä.

Niissä keskustelu kriisin jälkeisen politiikan maaleista on vasta alussa. Siksi itsensä nurkkaan maalaamisen sijasta meillä tulisi olla rohkeutta nostaa esille omia visioita tulevan politiikan suunnasta.

Tällaista uteliaisuuteen perustuvaa kansalaisrohkeutta on erityisesti pääministeri Katainen pyytänyt meiltä kansanedustajilta. Toistaiseksi tällä rintamalla on ollut kuitenkin kovin hiljaista.

Paljon porua aiheuttaneissa komission ja Eurooppa neuvoston puheenjohtajan esityksissä esitettiin tiekartta tulevien euroalueen talouskriisien välttämiseksi.

Jalon ja varmasti kaikkien jakaman tavoitteen saavuttamiseksi tarjotut lääkkeet olivat odotetunlaisia. Ratkaisuja esityksissä haetaan hallintokylki edellä sekä uusia rakenteita, rahastoja ja yhteisvastuuta lisäämällä.

Tarpeeksi pitkälle vietyinä nämä voivatkin toimia, mutta monet epäilevät ehdotusten poliittista ja taloudellista hintaa. Yhteisen valuutan vakautta ja pohjaa on pystyttävä vahvistamaan halvemmalla ja helpommalla.

Euroalueen yhteisen budjetin tai valtiovarainministeriön rakentamisen sijasta suosittelisin itse keskittymistä yhteisten sisämarkkinoiden toiminnan parantamiseen. Euro on pitkälti pitkäaikaisen sisämarkkinoiden kehittämisen tulos. Siksi euron olemassaolo, menestys ja kaatuminen riippuvat lopulta siitä, kuinka hyvin sisämarkkinoiden periaatteiden annetaan toteutua. 

Nykyinen eurokriisi osoittaa, ettei tällä hetkellä kovin hyvin. Esimerkiksi paljon uuden kasvun mahdollisuuksia sisältävän palveludirektiivin soveltamisessa on jäsenmaiden välillä suuria eroja. Lisäksi toimivan yhteisvaluutan perusedellytyksenä pidetyn työvoiman vapaan liikkuvuuden osalta kehitys on ollut vaatimatonta. Monissa piireissä jo pelkkä puhuminen työvoiman liikkuvuuden lisäämisestä pidetään vaarallisena.

Euron vakautta lisäisi myös sisämarkkinoiden reagointivalmiuden vahvistaminen. Esimerkiksi nopeimmin kasvavalla ICT-alalla EU:n digitaaliset sisämarkkinat ovat vasta muotoutumassa. Yhdysvalloissa ja muissa maissa ollaan EU:ta paljon edellä. Myös hiljattain hyväksytty yhteisöpatentti on omalla laillaan hälyttävä esimerkki. Välttämättömänä pidetyn yhteisen patentin luomiseen kului kymmeniä vuosia jäykän byrokratian takia.

Tyytymällä vaillinaisesti toimiviin sisämarkkinoihin EU ja sen jäsenmaat heikentävät omaa ja euron uskottavuutta. Siksi, jos haluamme eurokriisin loppuvan, sisämarkkinoiden ongelmat on ratkaistava.

Uusien byrokraattisten höttöjen sijasta poliitikkojen tulisi antaa jokaisen jäsenmaan elinkeinoelämälle mahdollisuus nostaa Eurooppa pois nykyisestä talouskurimuksesta. Uutta kasvua ja työpaikkoja euroalueelle eivät nimittäin luo poliitikot vaan tulevaisuuteen uskovat ja investoivat yrittäjät. Parasta mitä poliitikot voivat tehdä, on luoda heille vakaa toimintaympäristö – aidosti toimivat sisämarkkinat - tälle elintärkeälle tehtävälleen.