Työnteko kannattavaksi

Kirjoitettu 9.8.2013 ja luokiteltu Yleiset.

Työn arvostus ja sen merkitys niin yksilöille kuin yhteisöllekin tunnustetaan tätä nykyä kaikissa puolueissa. Työn kautta olemme osa yhteiskuntaa ja sen kautta pidämme myös nykyistä hyvinvointiamme yllä. Siksi jokainen eduskuntapuolue lähtee siitä, että työnteon tulisi aina olla joutenoloa kannattavampaa.

Ikävä kyllä tällä hetkellä Suomessa tämä tavoite ei toteudu, vaan kannustinloukkuja löytyy sieltä täältä. Tutkimusten mukaan tämän hetken työttömistä noin 15 prosenttia ovat sellaisessa tilanteessa, jossa heidän taloudellinen tilanne heikkenisi, jos he siirtyisivät tekemään töitä.

Syy tähän ei kuitenkaan löydy työttömistä itsestään vaan meidän monimutkaisesta etuisuusjärjestelmästä, byrokratiasta ja verotuksesta. Sen takia raja-aidat työllisyyden, työttömyyden tai opiskelemisen ja eläkkeellä olon välillä ovat valitettavasti niin ehdottomat. Meillä on käytössä ns. on/off rakenne. Se ei ikävä kyllä enää toimi uusilla, tulevaisuuden työmarkkinoilla.

Talouden kansainvälistyminen muuttaa työn laatua ja luonnetta tällä hetkellä erityisesti länsimaissa. Aiemmin tyypilliset vakaat työmarkkinat ja pitkät yhden työnantajan alaisuudessa suoritettavat työsuhteet ovat jo nyt harvinaisuus monilla talouden sektoreilla. Vastaavasti kiihtyvä teknologinen kehitys tulee pitämään huolen siitä, että jatkossa yhä useampi pitkäaikainen ja vakaa työsuhde on vaakalaudalla.

Saksa ja Ruotsi ovat hyviä esimerkkejä maista, joissa kehittyvien työmarkkinoiden asettamat uudet haasteet on ymmärretty ajoissa. Saksassa toteutettu perusteellinen työ- ja sosiaaliturvan uudistaminen on tehnyt aiemmasta Euroopan talouden sairaasta maasta koko Euroopan taloutta ylläpitävän voiman.

Myös oppisopimuskoulutus Saksassa on parasta A- luokkaa. Saksassa hieman yli puolet nuorista menee peruskoulun jälkeen maan järjestelmän mukaiseen oppisopimuskoulutukseen, eräänlaiseen mestari-oppipoikajärjestelmään. Koulutus kestää noin kolmisen vuotta ja jakautuu työharjoitteluun ja teoriaosuuteen. On totta, että järjestelmä kietoo nuoria jo alku vaiheessa johonkin tiettyyn ammattiin, mutta samalla se opastaa nuoret työelämään ja antaa perspektiivin tulevaisuuteen. Tarjolla on näin ollen heti palkkatyötä, elintärkeää käytännönopetusta ja mukaan päässeelle erinomainen mahdollisuus työsuhteeseen.

Ruotsissa sama heikommin koulutettujen työllisyyshyppäys on saatu aikaan Saksaa maltillisimmilla keinoilla. Pääministeri Reinfeldtin lanseeraamaa työlinjan alla Ruotsin sosiaalietuuksia on uudistettu, työn verotusta tarkistettu ja myös yleistä eläkeikää on nostettu. Olennaisinta on ollut kuitenkin se, että olemassa olevia esteitä työntekoa haluaville opiskelijoille, työttömille ja eläkeläisille on purettu. Sen seurauksena Ruotsin työllisyysaste on Suomea huomattavasti korkeammalla tasolla erityisesti matalimman koulutustason ryhmissä.

Lähivuosien aikana myös meidän suomalaisten on aika päättää omasta tulevaisuuden työmallistamme. Haluammeko me luoda järjestelmän, jossa työn tekeminen olisi aidosti ja aina se kannattavin vaihtoehto myös yhä epävarmemmaksi käyvässä maailmassamme?

Ehdottomasti pitäisi. Työ kaikissa muodoissa, jopa se ns. matalapalkkainenkin työ, on viime kädessä parasta sosiaaliturvaa ja siksi sen lisääminen näissä olosuhteissa sitä kaipaaville tulisi olla meidän yhteinen tehtävä.