Suomesta ykköskuski EU:n komissioon?

Kirjoitettu 12.11.2013 ja luokiteltu Yleiset.

Pitkin syksyä eduskunnan suuressa valiokunnassa on käyty hyvää keskustelua EU:n ja Suomen Eurooppa-politiikan tilasta. Pohjana keskusteluille ovat olleet eri alojen asiantuntijoiden näkemykset EU:n nykytilasta. Asiantuntijoiden maalaama kuva on karu, mutta oikeudenmukainen. Niin EU:n sisäinen kuin ulkoinen toimintakyky ovat keskellä isoa murrosta.

EU on menettänyt merkittävän osan sille kuulunutta johtajuutta suhteessa muihin kansainvälisen politiikan ja talouden toimijoihin. Monissa asioissa maailman aktiivisesta muuttajasta on tullut valitettavasti muutoksiin reagoija. Samaan aikaan EU:n kyky edistää kansalaistensa asemaa kansainvälisillä kentillä on haastettu monilta tahoilta.

Tilanteesta tekee erikoisen se, että koko 2000-luvun ajan EU:n perussopimuksia ja instituutioitten välisiä valtasuhteita remontoitiin urakalla nimenomaan EU:n toimintakyvyn parantamiseksi. Nyt eletyt neljä vuotta Lissabonin sopimuksen aikaa kertovat muuta.

Niissä asioissa, joihin 2000-luvun keskustelussa ladattiin eniten toiveita, kehitys on ollut odotettua vaimeampaa. Toimivampien sisämarkkinoiden, mukaan lukien digitaaliset ja palvelumarkkinat, tai koordinoidumman energiapolitiikan luomiseen, on vielä matkaa. Vastaavasti asioissa, joihin EU-tason säätelyä ei välttämättä olisi kaivattu, on käytetty Lissabonin sopimuksen mukanaan tuomaa uutta valtaa.

Vaikuttaakin siltä, että nykyinen EU on kuin uusinta uutta edustava urheiluauto, jonka isoimpiin tehoihin soveltuva ajotapa on sen ajajilta edelleen hiukan hukassa. Sen on löydyttävä kuitenkin pian, jos Eurooppa haluaa edelleen pysyä muuttuvan maailman tahdissa. Kaavaillut koko EU:n laajuisista normitalkoista ja keskustelut EU:lle järkevän säätelyn rajoista tuottavat toivottavasti nopeasti hyvää tulosta.

Viidettä vuotta jatkuva eurokriisi on puolestaan sysännyt EU:n sisäistä päätöksentekoa isojen maiden asemaa korostavaan suuntaan. Näkemykset siitä, että EU:ta johdetaan monessakin keskeisessä asiassa enemmän Berliinistä kuin Brysselistä, pitävät paikkansa.

Kriisin myötä yleistynyt toimintamalli on luonnollisesti turhauttanut monia päätöksenteon ulkokehällä olevia jäsenmaita. Kuppikuntia on muodostunut unionin sisälle ja niiden välinen ristiveto on lisääntynyt. Sen seurauksena monissa pienissäkin asioissa halu ajaa omaa kansallista intressiä yhteisen hyvän sijaan on yleistynyt.

Nyt kun Eurooppaa uhannut talouskriisi on saatu edes osittain hallintaan, paras asia EU:n kannalta olisi lisätä jäsenmaiden välistä luottamusta. Parhaiten se tapahtuisi niin, että komission johtoon saataisiin ensi kevään eurovaalien jälkeen kaikkien jäsenmaiden arvostusta nauttiva henkilö. Ongelmien tunnustamisen ohella tällä henkilöllä tulisi olla vahva visio siitä, mihin suuntaan Eurooppaa olisi vietävä.

Kokoomuksesta tällaisia kokeneita ja arvostettuja Euroopan yhdistäjiä löytyisi. Nimetkin me kaikki tiedämme. Luonnollisesti kisa parhaista paikoista on vasta alkanut ja kaikkia ehdokkaita tai eurovaalien vaikutusta valintatilanteeseen emme tiedä.

Pienelle Suomelle Euroopan ykköskuskin paikan saaminen olisi erinomainen tunnustus harjoittamastamme vastuullisesta Eurooppa-politiikasta. Se myös lisäisi äänemme kuuluvuutta tärkeimpiä päätöksiä tekevissä pöydissä. Siksi taisteluun EU:n parhaimman tallipaikan saamiseksi meille tulisi saada koko Suomen tuki.