Ratkaisujen hallitus

Kirjoitettu 9.6.2015 ja luokiteltu Yleiset.

Uuden hallituksen ohjelma oli menneellä viikolla Eduskunnan käsiteltävänä. Kahden päivän keskustelussa ohjelma sai oppositiolta kovaa kyytiä. Hampaissa ovat olleet erityisesti hallituksen päättämät menoleikkaukset. Kritiikki on ansaittua, eikä kukaan voi kiistää sovittujen yli neljän miljardin leikkausten kipeyttä. On vaikeaa sopeuttaa taloutta laajamittaisesti ilman, että ei leikattaisi menoja sieltä, missä niitä on eniten.

Aika on poikkeuksellisen vaikea. Suomen talous on pisimmässä taantumassa 150 vuoteen. Talous ei kasva ja investoinnit ovat jäissä. Liian moni suomalainen on työttömänä. Julkisen sektorin rahoituspohja on totaalisesti pettämässä. Merkittävä osa hyvinvointipalveluista on viime vuosina tuotettu lainarahalla.

Julkisen talouden kuntoon saattamisessa ja velkaantumisen katkaisemisessa emme voi vatuloida enää sekuntiakaan. Siihen tämä hallitus on sitoutunut. Toki hallituksella olisi ollut vaihtoehtona myös jatkaa velkaantumisen tiellä. Edessä olisi ollut ennen pitkää aivan toisen laajuiset julkisen talouden säästöt ja etuisuusleikkaukset.

Verotuksen kiristämistä vaaditaan mukaan valtiontalouden tasapainottamisen keinovalikoimaan, jotta hyväosaisetkin saataisiin mukaan talkoisiin. Vaatimusten esittäjät jättävät kertomatta, että verotuksen kiristäminen aiheuttaisi merkittävää haittaa suomalaisen työn kilpailukyvylle. Ostovoiman heikentäminen veisi leivän erityisesti palvelualoilla tuhansien pienyrittäjien pöydästä ja tuhoaisi kullanarvoisia työpaikkoja. Sellaisella ratkaisulla Suomi vain kaivaisi syvemmäksi sitä kuoppaa, jossa se tällä hetkellä seisoo.

Vastoin solidaarisuuspuheiden lietsomia virheellisiä käsityksiä, paremmin toimeentulevat ovat mukana julkisen talouden pelastustalkoissa. Viime vaalikaudella säädetyt lisäkiristykset, kuten vaikkapa isoihin ansiotuloihin kohdentuva solidaarisuusvero sekä pääomatulojen ylempi porras, ovat kaikki edelleen voimassa. Sen myötä suomalaisen verotuksen progressio säilyy lähes maailman kireimpänä.

Hyvä esimerkki on tuloverotus. Mitä suuremmille tuloille siirrytään, sitä suuremmaksi Suomen palkkaverotuksen ero kasvaa kansainväliseen tasoon. Suomessa hyvätuloista työntekijää verotetaan 3,8 – 6,6 prosenttiyksikköä ankarammin kuin verrokkejaan Euroopassa. Matalimmilla palkkatasoilla Suomen tuloverotus on eurooppalaista keskitasoa. Progression kiristämisen liikkumavara on erittäin pieni. Jo nyt monelle suomalaiselle viiteenkymmeneen nouseva kokonaisveroaste on arkipäivää.

Hallituksen keskeinen strateginen valinta on työ. Hallitusohjelmassa on laaja reformipaketti, jolla työn tekemisestä tehdään selvästi nykyistä kannattavampaa. Nyt vihdoin alkaa tapahtua. Ratkaisujen on oltava sellaisia, että ne suosivat työntekoa eivätkä tekemättömyyttä.

Suomen talouden ja yhteiskunnan ongelmien ratkaiseminen vaatii meiltä kaikilta venymistä, mutta myös halua tehdä työtä hyvinvointiyhteiskunnan pelastamiseksi.