Pekkarinen ja pankkiunioni

Kirjoitettu 7.1.2015 ja luokiteltu Yleiset.

Kansanedustajakollega Mauri Pekkarinen (kesk.) vastasi tyylilleen uskollisena räväkästi (KSML 2.1.2015) esittämääni vastineeseen professori Kankaan pankkiunionikirjoituksesta. Kirjoituksessaan arvostamani kollega Pekkarinen tuo toki esille monia kiistattomia faktoja EU:n pankkiunionista ja siihen sisältyvästä kriisinratkaisumekanismista. Näitä ovat muun muassa kriisipankkien pelastamisessa käytettävä maksatusjärjestys sekä se, että siirtymäkausi kohti yhteistä kriisinratkaisurahastoa kohden alkaa vuoden 2016 alusta.

Melkoista liioittelua paljon kokeneelta Pekkariselta on kuitenkin väittää näihin faktoihin vedoten, että pihtiputaalaisten pankkien asiakkaiden talletukset olisivat vuoden päästä suuressa vaarassa. Kriisirahastokin realisoituisi vasta siinä tilanteessa, kun kaikki muut pankkiunioniin kuuluvat toimet olisivat jo hyödynnetty. Näihin toimiin kuuluvat yhteinen pankkivalvonta, rahoituslaitosten tukemiseen käytetyt ennakolliset toimet sekä uudelleenjärjesteltävään kriisipankkiin sovellettava tiukka sijoittajavastuu.

On myös hyvä huomata, että yhteisiä eurooppalaisilta pankeilta kerättyjä kriisinratkaisurahaston varoja käytettäisiin aina tapauskohtaisesti ja aina tiukoilla ehdoilla. Näitä ehtoja myös Suomi päättäjiensä johdolla olisi näissä tapauksissa asettamassa.

Yhteistä kriisinratkaisurahastoa silti tarvitaan, sillä se mahdollistaa pankkikriisien tehokkaan hoitamisen kaikissa olosuhteissa. Se perustuu viimekädessä pankkien keskinäiselle vastuulle ja vähentää painetta jäsenvaltioiden yhteisvastuullisille toimille. Tästä johtuen nykyinen hallitus on katsonut, että Suomen on ollut sitä järkevä tukea.

Keskustan kanta pankkiunioniin ja erityisesti kriisiratkaisumekanismiin kuuluvaan kriisinratkaisurahastoon on sen sijaan vieläkin hieman epäselvä. Aivan, kuten Pekkarinen toteaa, puolueen edustajat vastustivat yhteiseen kriisinratkaisurahastoon siirtymistä vielä kesällä, mutta 5.12. pidetyssä täysistunnon luottamusäänestyksessä kaikki keskustalaiset äänestivät jostain syystä tyhjää. Tätä faktaa ei edes Pekkarinen pysty kumoamaan. Mielenmuutosta näin isossa asiassa on vaikea selittää pelkällä tosiasioiden tunnustamisella.

Olisiko korkea kansansuosio ja ensi keväänä mahdollisesti odottava hallitusvastuu saanut keskustan tässäkin asiassa järkilinjoille? Vastaavanlaista maltillistumista kun on jo tapahtunut asiassa kuin asiassa, viimeksi puheenjohtaja Sipilän puheissa kasvurahastonsa koosta sekä säästölistojen tarpeellisuudesta.

Pidän myös erikoisena Pekkarisen esittämää syytöstä siitä, ettei hallitus ole informoinut asianmukaisesti eduskuntaa kriisinratkaisurahastoon liittyvistä neuvotteluista. Jos tämä pitää paikkansa, olisi kyseessä ollut vakava perustuslaillinen ongelma. Erityisen vaikeaa tätä väitettä on uskoa kriisinratkaisurahastoa keskeisesti käsitelleen talousvaliokunnan osalta, jonka puheenjohtajana itse Pekkarinen toimii.