Paikallisella sopimisella lisää työtä suomalaisille

Kirjoitettu 30.1.2017 ja luokiteltu Yleiset.

Talouspolitiikan arviointineuvoston julkaisema raportti on hallitukselle puntaroinnin paikka. Tavoitteet niin julkisen talouden kuin työllisyydenkin osalta ovat vielä kohtalaisen kaukana. Kuten arviointineuvosto totesi, julkisen talouden linja on järkevä kompromissi pitkän linjan kestävyystavoitteiden ja lyhyen ajan suhdanneongelmien välillä. Orastavaa kasvua pitää nyt vaalia järkevästi.

Herättäviä ovat myös arviointineuvoston terveiset hallituksen itselleen asettaman työllisyystavoitteen osalta. Neuvoston mukaan hallituskauden lopussa vuonna 2019 työllisyysaste kohoaa 69,7 prosenttiin. Hallituksen asettaman 72 prosentin työllisyystavoitteen saavuttamiseen tarvitaan siis paljon lisätoimia.

Mitä hallituksen sitten pitäisi tehdä työllisyystilanteen korjaamiseksi?

Ensinnäkin pitää tehostaa kasvupolitiikkaa. Tässä voisi toimia moottorina yritysverotuksen uudistaminen, kärkihankkeiden tehostaminen sekä kasvupalveluiden toiminnan kehittäminen maakunnissa.

Jotta työllisyystavoitteeseen voitaisiin päästä ja lisäsäästöjen tarve minimoida, Suomeen tarvittaisiin arviointineuvostonkin mielestä lisää paikallista sopimista ja työmarkkinoiden uudistamista. Tämä edellyttää, että myös työmarkkinajärjestöiltä löytyy tahtoa edistää asiaa. Kiky-sopimuksen yhteydessä paikallisen sopimisen lisäämisessä päästiin vain hyvään alkuun. Paikallisen sopimisen edistäminen näyttäisi toistaiseksi rajoittuneen lähinnä niin sanottujen kriisilausekkeiden lisäämiseen työehtosopimuksiin.

Nykyisin kriisin kohdatessa yritystä ainoa joustava osa on palkkalistoilla olevien henkilöiden määrä. Tästä pitäisi päästä eroon. Myös työajasta ja palkasta päättämisen pitäisi todella rantautua paikalliselle tasolle. Aivan pienissä, alle kymmenen henkilön yrityksissä sopijaosapuolina voisivat useinkin olla kaikki yrityksen työntekijät ja yrittäjä.

Hallituksen pitää edetä määrätietoisesti suunnitelmissaan työn vastaanottamista vaikeuttavien kannustinloukkujen purkamiseksi. Mikäli työpaikan ottaminen vastaan ei ole järkevää tukiehtojen tai syrjivien rakenteiden takia, on tilanteeseen saatava muutos. Tarvitaan lisää osallistavaa sosiaaliturvaa, kuten vaikkapa ulosoton suojaosan korottamista, jotta hallituksen 110 000 uuden työpaikan tavoite voidaan saavuttaa.

Hallituksella on nyt todellinen halu toimia suomalaisten työllisyyden parantamiseksi!