Osataan sitä Suomessakin!

Kirjoitettu 28.6.2011 ja luokiteltu Kotimaa, Talous, Ulkomaat.

Elinkeinoelämän valtuuskunta (EVA), julkaisi kesäkuun alussa raportin otsikolla "Heja Sverige!", alaotsikolla "Mitä Suomi voisi oppia Ruotsilta politiikassa ja taloudessa 'ja urheilussa'?" Raportti oli tarkoituksenmukaisesti provokatiivinen. Sen tärkeimpänä tavoitteena oli herättää tervettä närkästystä siitä, mitä me suomalaiset voisimme oppia politiikan, talouden ja yhteiskuntakehityksen saralla naapuriltamme Ruotsilta.

Raportissa annetun kuvan mukaan tilanne Suomi-Ruotsi yhteiskuntakilpailussa on synkeä. Kilpailukyvyssä vapaakauppaan uskova Ruotsi on nykäissyt jo tuntuvan etumatkan Suomeen nähden. Ruotsin talous vetää, verot laskevat ja terveyspalvelut toimivat. Siitä kiitos ruotsalaisten ylivertaisen kyvyn brändätä tuotteitaan. Suomessa luova kehitys päättyy hyvien innovaatioiden tekemiseen.

Toisaalta ruotsalaisten hyvyys ei rajoitu vain talouteen, vaan näkyy myös yhteiskunnan toiminnassa. Samalla kun ruotsalainen yhteiskunta on avoin ja keskusteleva, omassamme masennutaan sekä ollaan työuupuneita. Tämän lisäksi ruotsalaiset poliitikot ovat tietenkin suomalaisia kollegoitaan pätevämpiä ja jopa urheilussa ruotsalaiset osaavat voittaa suomalaisia paremmin muutamaa "Den glider in"- poikkeusta lukuun ottamatta. Listaa voisi raportin pohjalta jatkaa loputtomiin ja heikkohermoisin voisi meidän nykytilanteesta jo jopa vetää herneet nenäänkin.

Tähän ei kuitenkaan ole syytä täällä puolella Pohjanlahtea. Kysymys on viimekädessä siitä, mistä vinkkelistä maiden kehitystä vertailemme. Oma suosikkini on yhteiskunnan rakennemuutoksen vauhti, jonka suhteen länsinaapurimme jää matssundineista ja ikeoista huolimatta auttamattomasti meidän jalkoihimme.

Viimeisen 50 vuoden aikana olemme kuitenkin nousseet maatalousvoittoisesta takamaasta hyvinvoinnin eturiviin pienestä väestöpohjasta, niukoista luonnonresursseista ja itsepäisestä kansaluonteestamme huolimatta. Meitä vielä hieman edellä oleville ruotsalaisille vastaavan rakennemuutoksen läpikäyntiin on suotu kuitenkin aikaa 50 vuotta enemmän. Unohdettu on myös se seikka, että ruotsalaisilla on ollut tukenaan 200 vuoden rauha, minkä aikana ruotsalainen mittava varallisuus on investoitu maan teollisuuteen ja työpaikkoihin. Vastaavana aikana me suomalaiset jouduimme kustantamaan monen sodan tuloksena syntyneitä suuria taloudellisia menetyksiä.

Vastoinkäymisistä huolimatta yhteiskunnan modernisaatiossa on onnistuttu erinomaisesti, ja takamatkalta kisaan lähtenyt Suomi on siirtynyt aivan Ruotsin kantaan kiinni. Pohjana nousulle ovat olleet suomalaiset itse, jotka ovat omalla aherruksellaan rakentaneet yhteiskuntaansa nykyiseen muotoonsa.

Se, mihin suuntaan nykytilanteesta jatkamme, on onneksi vielä meidän kaikkien suomalaisten käsissä EU:n vaikeuksistakin huolimatta. Tyydytäänkö ihailemaan loistavaa mennyttä tulevaisuutta vai menemään muiden ihailun kohteena loistavasti tulevaisuuteen? Siinä on meidän valintamme.

Muutoksen siemen on meidän kaikkien sisällä, mutta se edellyttää periruotsalaisen ominaisuuden – positiivisuuden ja optimismin - omaksumista myös täällä meidän keskuudessamme. Tulevaisuuden tekemiseen ei tarvita maagisia ilmaveivejä vaan uskoa omaan tekemiseen, keskittymistä olennaiseen ja avoimuutta uuden ja poikkeuksellisen tilanteen edessä. Näiden nostaminen esille 2020-luvun Suomessa on meidän kaikkien tehtävä.