Nuorista positiivisesti

Kirjoitettu 13.6.2012 ja luokiteltu Yleiset.

Hyvinkään järjetön väkivallanteko on puhuttanut vielä meistä jokaista näin viikkojenkin jälkeen. Tapahtuman jäljiltä ilma on ollut sakeana kysymyksistä tekoon johtaneista syistä ja seurauksista. Valitettavasti useampaan niistä ei tähän mennessä tai tuskin koskaan saadaan tyhjentäviä vastauksia. Mielipuolisiin tekoihin harvoin sellaisia on edes löydettävissä.

Valistuneita analyyseja ja arvauksia sen sijaan tämänkin tapauksen yhteydessä on riittänyt. Samaten monipuolista keskustelua on käyty siitä, miten vastaavanlaisia tapahtumia voitaisiin jatkossa estää. Niistä ovat vastanneet tälläkin kertaa lasten ja nuorten ongelmien asiantuntijat sekä poliitikot.

Joukossa on ollut monia hyviä aloituksia, joihin viimeistään nyt kannattaa tosissaan tarttua. Erityisesti panostuksia nuorten syrjäytymisen estämiseksi tulee edelleen lisätä. Tästä varmasti me kaikki olemme näiden kauheiden tragedioiden jälkeen yhtä mieltä.

Toisaalta, se että nuorten ja lasten asioiden edistäminen vaatii tämän kaltaisia murhenäytelmiä, kertonee valitettavan paljon nykypäivän Suomesta. Normaaliaikoina nuorten asiat eivät juuri julkisuudessa näy.

Lisäksi nekin jutut, jotka uutiskynnyksen ylittävät, ovat usein pessimismin kyllästämiä. Viesti on niissä meille kaikille tuttu. Nuorillamme on jos jonkinlaisia ongelmia, jotka vaativat yhteiskunnan puuttumista.

Yleensä mukana on myös voimakkaan syyllistävä asenne joko nuoria itseään tai heidän vanhempiaan kohtaan. Tilaa toivonpilkahduksille ei juuri anneta. Tähän tilanteeseen olisikin syytä saada nopealla tahdilla muutosta jo nuorten itsensä takia.

Tavoite pessimismin vähentämisestä ei kuitenkaan tarkoita sitä, ettei nuorten kokemista ongelmista tai haasteista saisi enää julkisuudessa puhua. Ennemminkin tilanne on toisin päin.

Tarvitaan kuitenkin enemmän rakentavuutta tuomitsemisen sijasta. Myös jo toimivien ja hyväksi havaittujen keinojen esilletuominen voisi tuoda monelle perheelle toivoa vaikeiden tilanteiden kestämiseksi.

Samalla keskustelun vetäjiksi tulisi nostaa poliitikkojen ja asiantuntijoiden sijaan nuorisotyön ammattilaiset. Kuntien ja seurakuntien nuorisotyön tekijöiltä, valtakunnallisten nuorisokeskusten edustajilta ja vapaaehtoisilta nuorten harrastustoimintaa järjestäviltä yhdistyksiltä, me kaikki voisimme oppia siitä, miten vaikeimmatkin ongelmat nuorten elämässä voidaan muuttaa voitoiksi.

Ehkäpä suurin yksittäinen oppi näiltä asiantuntijoilta on se, että jo pienet asiat ja muutokset parempaan vaikuttavat lasten ja nuorten hyvinvointiin. Isoja ja rahaa nieleviä sankaritekoja ei tarvita, halukkuutta kuunnella ja vaikuttaa sitäkin enemmän. Läsnä oleva voi olla kuka tahansa vastuuta kantava vanhempi.

Esimerkiksi kouluissa olisi tärkeää löytää aikaa yhteisöllisyyttä lisääville asioille entistä enemmän. Kasvattavia kokemuksia luokkaretkistä ja leirikouluista kaivattaisiin erityisesti 7- ja 9-luokkalaisten keskuudessa.

Oman huomionsa ansaitsisivat myös lasten vanhemmat, joilla elämänhallinnan perusteet eivät ole täysin kunnossa. Luonnollisuudestaan huolimatta vanhempana oleminen tämän päivän Suomessa ei ole yksinkertaista tai helppoa hommaa.

Lasten neuvolakäyntien yhteydessä myös vanhempien jaksamista kaiken vastuun keskellä tulisi tarkkailla entistä tarkemmin ja tarjota lisää tukea sitä kaipaaville. Näin kenties edes osittain voitaisiin parantaa meidän kaikkien lasten tulevaisuutta nopealla tahdilla.