Myös ulosoton käytäntöjen pitäisi tukea työllistymistä

Kirjoitettu 30.9.2016 ja luokiteltu Yleiset.

Sipilän hallitus on sitoutunut nostamaan Suomen työllisyysasteen 72 prosenttiin vaalikauden loppuun mennessä. Keinovalikoima tavoitteen saavuttamiseksi on laaja, ja sitä täydennetään koko ajan. Kiky-sopimus, veronalennukset, infrahankkeet tai normien purkaminen ovat kaikki tähdänneet samaan maaliin; parantaamaan suomalaisten mahdollisuuksia tehdä töitä ja siten vahvistaamaan hyvinvointipalvelujen rahoituspohjaa.

Ratkaisevinta tavoitteen saavuttamisen kannalta on se, kuinka hyvin hallitus onnistuu työttömyyden vaikeimman muodon, eli pitkäaikaistyöttömyyden, nujertamisessa. Haasteen vakavuudesta saa käsityksen esimerkiksi Keski-Suomen kuukausikohtaisia työllisyyskatsauksia seuraamalla. Samalla kun työttömyyden kokonaismäärä on saatu vihdoin laskuun, on pitkäaikaistyöttömien määrä kuukausi toisensa jälkeen kasvanut. Elokuussa tämä ryhmä käsitti jo yli 40 prosenttia Keski-Suomen noin reilusta 20 000 työttömästä.

Korkeiden pitkäaikaistyöttömyyden lukujen takana on monia erilaisia syitä. Muutamissa tapauksissa, kuten vaikkapa kirjapainoalalla, koulutusta vastaava työ on monelta vain yksinkertaisesti loppunut teknologian kehityksen myötä. Toisille elämässä koetut vastoinkäymiset ovat johtaneet työn menetykseen. Mukana on myös ikäsyrjinnästä tai vajaakuntoisuudesta johtuen työmarkkinoiden ulkopuolelle pudonneita.

Tehtävää siis pitkäaikaistyöttömyyden nujertamiseksi riittää. Kynnyksiä työttömien uudelleenkouluttautumiseen tai osatyökykyisten työllistymiseen pitää entisestään madaltaa. Työmarkkinoiden ikäsyrjinnästä on päästävä eroon. Lisäksi, kuten vaikka Ruotsissa tai Tanskassa, työttömiksi jäävien palveluita pitää tehostaa. Nykymallin sijasta työstä irtisanotuille tarjottavissa palveluissa liikkeelle pitää päästä jo heti työttömyyden ensimmäisenä päivänä.

Oma lukunsa ovat tekijät, jotka estävät työttömiä keskittymään työnhakuun. Yksi merkittävimmistä niistä on ylivelkaantuminen, joka on mukana monen suomalaisen syrjäytymisessä. Kun osittain huonosta luottolainsäädännöstäkin johtuen ulosotossa on usean vuoden mediaanipalkka, voi erityisesti määräaikaisen työn vastaanottaminen olla ymmärrettävistä syistä heikkoa. Samalla houkutus harmaan työn tekemiseen kasvaa. Menettäjinä ovat, paitsi pimeän työn tekijät itse, myös yhteiskunta.

Nykyinen hallitus ansaitseekin kiitokset siitä, että se on sitoutunut etsimään nyt keinoja ylivelkaantuneiden pitkäaikaistyöttömien työmarkkina-asemaan. Parasta aikaa työministeri Lindströmin alaisessa työryhmässä etsitään keinoja, joilla myös ulosotossa oleville työn vastaanottaminen olisi mielekästä.

Mielestäni työryhmän olisi syytä tutkia mallia, jossa ulosottotuomion mukaiset maksut jäädytettäisiin tai niille asetettaisiin tietty katto lakisääteisen koeajan mittaiseksi ajaksi. Tämä toimisi kannustimena niille, jotka ylivelkaantumisesta huolimatta haluavat palata työmarkkinoille mahdollisimman ripeästi. Yhtä lailla esillä on ollut ajatuksia siitä, että niille ylivelkaantuneille, jotka eivät syystä tai toisesta ole hakeutuneet asianmukaiseen velkajärjestelyyn, luotaisiin oma kannustinjärjestelmä. Lopulliset ehdotukset kuullaan marraskuun aikana.

Suomen talouden ainoa ongelma ei ole työpaikkojen vähäinen määrä vaan se, että tällä hetkellä työnteko ei ole aito vaihtoehto vajaakuntoisille tai muista syistä yhteiskunnan marginaaliin ajaantuneille. Toisaalta juuri heidän pitäminen mukana yhteiskunnassa ratkaisee sen, riittääkö tulevillekin sukupolville hyvinvointia. Siksi ulosottokäytäntöjen muuttaminen työllistymistä tukevaksi on paitsi koko yhteiskunnan etu myös teko paremman tulevaisuuden puolesta.