Kilometrikorvauskeskusteluun tarvitaan uusia avauksia

Kirjoitettu 7.5.2012 ja luokiteltu Yleiset.

Suomessa on käyty viime viikkoina vilkasta keskustelua hallituksen esittämästä kilometrikorvausten leikkaamisesta.


Itse kritiikki ei niinkään ole kohdentunut leikkauspäätöksen taustamotiiveihin. Kaikki ymmärtävät, että taloudellisesti vaikeassa tilanteesta myös liikenteestä säästämisen täytyy olla mukana säästötalkoissa. Kehysriihipäätöksessä kilometrikorvausjärjestelmästä tehtävien muutosten seurauksena tavoitellaan n. 70 miljoonan euron verotulolisäystä vuosittain.


Ihmetystä valtionvarainministeriön alustavassa esityksessä on kuitenkin saanut osakseen tuo leikkaustapa. Se kohtelee ihmisiä kovin erilailla. VM:n mallissa ajoneuvon kiinteistä kustannuksista saisi verottomia kilometrikorvauksia vain 15 000 kilometriin asti. Tämän jälkeen korvauksia maksettaisiin vain muuttuvien kustannusten osalta, mihin ei kuuluisi pääomakuluja. Lukumäärällisesti tämä leikkaus koskettaisi n. 40 000 henkilöä, eli n. 5 % kilometrikorvausten piiriin kuuluvista suomalaisista.


Jopa valtionvarainministeriöstä kuultujen kommenttien mukaan edellä mainittu alustava ehdotus ei välttämättä ole käytännössä taloudellisesti kestävä. Ongelma on siinä, että leikkaus kohdistuu vain niihin, joilla tosiasiassa ei ole vaihtoehtoa oman auton käytölle. Leikkurin toteutuessa ehdotetussa muodossa se edellyttäisi todennäköisesti myös sitä, että viime vuosina asiasta sovittu herkkä sopu jouduttaisiin avaamaan uusille neuvotteluille.


Kilometrikorvausasiassa kaivataan uutta harkintaa ja uudenlaisia avauksia. On selvää, että kilometrikorvausjärjestelmään liittyvät ongelmat sekä järjestelmään asetetut menosopeutustoimet tulisi käsitellä erillään ja eri toimijoiden kesken. Ensimmäisten osalta päävastuussa ovat työmarkkinajärjestöt. Toisen suhteen vastuussa on maan hallitus.


Itse taloudelliseen sopeutustavoitteeseenkin tarjolla olisi myös olemassa varsin helppo ratkaisu; kilometrikorvauksista, se käy yksinkertaisimmin korvaustasoa laskemalla kolmella sentillä, nykyisestä 45 sentistä 42 senttiin kilometriltä. Tämä kolme senttiä menisi suoraan valtiolle. Ratkaisu olisi selkeä, linjakas ja kaikille tasapuolinen. Se rohkaisisi käyttämään julkista liikennettä, jos se on mahdollista, mutta ei rankaisisi kohtuuttomasti oman auton käytöstä riippuvaisia. Tällä menettelyllä saataisiin kasaan tuo tarvittava 70 miljoonaa kohtalaisen kivuttomasti.