Euroopasta asenteella

Kirjoitettu 14.10.2013 ja luokiteltu Yleiset.

Euroopalla ja Suomella on edessään ainutlaatuinen etsikkoaika.

Eurokriisi osoittaa rauhoittumisen merkkejä. Isot päätökset EU:n tulevien vuosien rahankäytöstä on tehty.  Isojen EU-maiden ja erityisesti Saksan sisällä, fokus on politiikan tekemisessä, ei vaaleihin valmistautumisessa. 

Tässä vakaimmassa toimintaympäristössä päättäjillä on vihdoin aikaa miettiä sitä, mihin suuntaan EU:ta ja Eurooppaa viedään.

Oikeiden linjausten löytämisessä nykyisiin kriiseihin vaikuttaneiden tosiasioiden tunnustaminen on viisauden alku. Taudista parantuu nopeammin, kun diagnoosi ja lääkkeet ovat oikeat. Oireiden lievittämisen sijasta tärkeää olisi hoitaa itse taudin syytä.

Omasta mielestäni paljon EU:n nykyongelmista selittyy meidän eurooppalaisten asenteella. Käsityksemme omasta asemastamme ja mahdollisuuksistamme ei ole pitkään aikaan vastannut todellisuutta. Olemme liian pitkään pitäneet omaa asemaamme immuunina maailman muutokselle.

Tämä ylimielisyys on näkynyt monin eri tavoin. Karuinta jälkeä se on kuitenkin aiheuttanut isoissa uudistusprosesseissa. Kunnianhimoiseen ja kaikkein parhaimpaan ratkaisuun pyrkimisen sijasta Euroopan ja eurooppalaisten on katsottu pärjäävän oman erinomaisuutensa takia vesitetyillä kompromisseilla. Puheet eivät ole vastanneet todellisuutta.

Esimerkiksi sisämarkkinoita on kehitetty puheiden tasolla valtavasti eteenpäin mm. laatimalla palveludirektiivi sekä erilaisia strategioita yrityksille elintärkeän energiapolitiikan tiivistämiseksi. Silti niiden näkyminen käytännön arjessa on ollut vähäistä. Yhdet eurooppalaiset palvelu- ja energiamarkkinat ovat edelleen toteutumatta. 

Sama pätee luonnollisesti euron ongelmiin. Nyt ongelmiin joutuneiden euromaiden asenne kasvu- ja vakaussopimuksen määräyksiin oli pitkään yhdentekevä. Tiukan paikan tullen Euroopan erinomaisuuden uskottiin pelastavan kaikki maat pinteestä. 

Tästä syystä myös itse kasvu- ja vakaussopimuksen täydentämistä, vaikkapa nyt korvaamattomaksi koetuilla pankkiunionina, ei aikoinaan pidetty välttämättömänä. Nyt näistä virhearvioista maksetaan kaikissa EU-maissa korkeaa poliittista, taloudellista ja sosiaalistakin hintaa.

Noustakseen pysyvästi pois näivettymisen tieltä, Eurooppa ja EU kaipaavat asennemuutosta. Meidän on vihdoin ymmärrettävä se, että maailmaa on EU:n ja Euroopankin ulkopuolella ja siinä maailmassa meidän asemamme ei ole entisenlainen. Monessa asiassa olemme jo nyt pahasti takamatkalla. Paremmin pärjäävät nousevat taloudet sekä vanhat kilpakumppanit ovat oman asenneuudistuksensa jo läpi käyneet.

Siksi omahyväisen besserwisserismin suurvallasta on jälleen tehtävä muiden ja itsensä aktiivinen haastaja. Yhdessä tekemisen kunnianhimo ja kirkkaat tavoitteet ovat tässä pääosassa. Niiden löytämisessä nyt käsillä oleva etsikkoaika on käytettävä mahdollisimman tehokkaasti hyväksi.