Eeppinen euro

Kirjoitettu 6.12.2011 ja luokiteltu Yleiset.

Euroalueen tulevaisuus sekä Suomen asema siinä ovat nousseet kuluneen syksyn mielenkiintoisimmaksi keskustelunaiheeksi. Valitettavasti käydyn keskustelun ilmatilaa ovat hallinneet euroon kriittisesti suhtautuvat tahot. Heidän ydinviesti on meille kaikille tuttu. Nykyinen eteläisen Euroopan maiden velkakriisi on osoitus siitä, että yhteisvaluutan luominen tässä muodossaan oli virhe. Siksi nykyisen euroalueen kaatumista pidetään väistämättömänä.

Suomen tekemän euroratkaisun turmiollisuutta todistetaan puolestaan Ruotsin kaltaisten euron ulkopuolisten EU-maiden talouspoliittisella menestyksellä. Kriitikkojen mukaan Suomen asema olisi nykyisessä kriisissä ollut huomattavasti parempi, jos olisimme aikoinaan jättäneet euroon liittymisen tekemättä.

Itse olen edellä mainittujen kriitikkojen kanssa lähes kaikesta eri mieltä. Euron romahdus tai alasajo ei ole vastuullinen teko tässä taloustilanteessa.

Euroopan velkakriisin syy ei ole yhteisvaluutan heikko vaan liian hyvä toiminta. Sen myötä toteutunut euroalueen vakaus sekä alhaiset korot loivat tarvittavan liikkumatilan vastuuttoman politiikan harjoittamiseen nyt kriisissä oleville maille. Näissä maissa 2000-luvun vaalien voittamiseen vaadittavat lupaukset oli mahdollista kattaa muiden euromaiden takaamalla halvalla velkarahalla.

Toisaalta tehokkaasti toimiva eurojärjestelmä loi illuusion myös nyt kriisimaille avustuksia syytäville maille, esimerkiksi Suomelle. Rahaliiton vakaus- ja kasvusopimuksen kriteerejä ei valvottu tarpeeksi, ja sääntöjen rikkomista katsottiin läpi sormien.

Velkakriisin perimmäinen syy on siis kaikkien euromaiden 2000-luvun talouspolitiikassa. Tarpeen vaatiessa sekä melonille että omenalle olisi sama talouslippalakki sopinut, jos siihen olisi vain ollut tarpeeksi poliittista tahtoa.

Kriisin puhjettua tätä poliittisen tahdon puutteeseen sisältyvää riskiä pyritään vähentämään eurojärjestelmän sääntöjä tiukentamalla. Näissä neuvotteluissa ja uusien keinojen löytämisessä eurokriisin taltuttamiseksi Suomella on ollut kokoaan suurempi rooli. Euroalueen kriisiytyessä näkemyksillä on ollut poikkeuksellisen paljon arvoa ja merkitystä yhteisissä talouspolitiikan pöydissä. Samaa asemaa ei yhtä lailla euron kohtalosta riippuvaisella Ruotsilla ole ollut.

Tätä vasten vaatimuksia Suomen irrottamiselle eurosta ei voi kuin ihmetellä. Siirtämällä Suomi Ruotsin asemaan kriitikot tuhoaisivat meidän vaikutusmahdollisuudet talouspäätöksiin. Nykyisessä tilanteessa meiltä kysytään valittavien toimien sisällöstä ennen ratkaisevien päätösten tekemistä.

On toki totta, että nykyisen euron kriisin pysyvä ratkaiseminen ei ole helppo saati halpa operaatio. Tarvitaan lisää vaikeita päätöksiä ja myös suomalaisten veronmaksajien rahaa ennen kuin kriisi on voitettu. Yhdessä tehdyistä virheistä täytyy myös yhdessä maksaa lasku, mutta ei aivan millä tahansa ehdoilla.

Silti Suomen lasku on vähemmän kuin se hyöty, jota olemme eurosta saaneet. Näin se tulee myös tulevaisuudessa olemaan, kunhan nyt ilmaantuneet talouden turbulenssit on ensin saatu tyynnytettyä.
Tässä työssä ja vastuullisen linjan vahvistamisessa erityisesti meidän kokoomuslaisten panosta kaivataan. Puolustetaan siis rohkeasti euroa ja sen tulevaisuutta, tukemalla rohkeasti Kataisen hallituksen linjaa euroalueen kriisin taltuttamisessa