Digitalous teollisuuspolitiikan kärjeksi

Kirjoitettu 23.10.2014 ja luokiteltu Yleiset.

Rohkeus tehdä päätöksiä ja halu hyötyä maailman jatkuvasta muutoksesta ovat olleet perusteet, joille nykyinen hyvinvointimme on rakennettu. Omilla aikakausillaan radikaalit ratkaisut ovat tehneet Suomesta maailmalla tunnetun menestystarinan.

Toisaalta viimeistään nykyisen taloustaantuman vuosina meille kaikille on käynyt selväksi, että suomalaisten saavutettu asema maailman kansakuntien joukossa ei ole itsestäänselvyys. Uudessa globaalissa toimintaympäristössä vahvoina pidetyt menestysyritykset ovat kaatuneet ja kokonaiset talouden alat ovat parhaillaan läpikäymässä perustavanlaatuista muutosta.

Suomelle paras strategia muuttuvassa maailmassa on olla entistä rohkeampi ja kunnianhimoisempi yhteiskunta. Kykymme pärjätä kovenevassa kilpailussa ei ole hävinnyt mihinkään, mutta asenteemme uutta kohtaan on ollut vuosikausia pielessä. Sen on muututtava heti, jos Suomi haluaa säilyä korkean hyvinvoinnin yhteiskuntana.

Samaa näkemystä toistaa työ- ja elinkeinoministeriön viimeisin tulevaisuuskatsaus. Sen mukaan Suomella on useita rakenteellisia vahvuuksia, jotka antavat hyvät edellytykset talouden kasvulle. Suurimman potentiaalin kärjiksi nostetaan biotalous, cleantech ja digitalisaatio. Niihin sisältyvien lupausten muuttaminen uudeksi työksi ja toimeentuloksi edellyttää meiltä kaikilta kuitenkin rohkeampaa otetta.

Näistä erityisesti digitalisaation tarjoamiin mahdollisuuksiin tarttuminen on Suomelle elämän ja kuoleman kysymys. Käytännössä digitalisaatio on teollisen vallankumouksen seuraava aalto, joka muokkaa tuotteita, tuotantotapoja, palveluita ja markkinoita uuteen uskoon. Kehityksen suuntana on teollinen internet, jossa esineille annettu tunnistettava identiteetti mahdollistaa niiden viestimisen keskenään. Verkkoon kytkeytyvät laitteet voivat olla esimerkiksi teollisuus-, koti-, palvelu- tai hoivarobotteja tai muita teollisuuden käyttämiä sovellutuksia.

Teollisen internetin globaalit kasvunäkymät ovat huikeat. Alan asiantuntijat ovat ennustaneet, että globaalin teollisen internetin investointien ennakoidaan nousevan jopa 500 miljardiin dollariin vuoteen 2020 mennessä. Luvussa on kasvua 2400 prosenttia vuodesta 2012, jolloin investointeja tehtiin yhteensä noin 20 miljardin dollarin arvosta.

Yritystasolla vaikutukset ovat vieläkin merkittävimmät. Konsulttiyhtiö Accenturen tuoreen tutkimuksen mukaan teolliseen internetiin siirtyneet yritykset voivat lisätä tuottavuuttaan jopa 30 prosenttia. Lisäksi teollisen internetin myötä toteutuva tuotantovälineiden järkevämpi käyttö voi tuoda yrityksille jopa 12 prosentin säästöt ja vähentää ylläpitokustannuksia parhaimmillaan yli 30 prosenttia. Suomella ei ole varaa olla hyödyntämättä tätä mahdollisuutta.

Isoimmista yrityksistä muun muassa Kone on ottanut jo monia tärkeitä askeleita teollisen internetin tiellä tunnetuin tuloksin. Ikävä kyllä kovin harva yritys on seurannut Koneen esimerkkiä. Jos Suomessa halutaan turvata nykyiset noin 600 000 teollista työpaikkaa, tulee erityisesti pk- yritysten kiirehtiä teolliseen internetiin, digitaaliseen liiketoimintaan ja robottien käyttöön.

Julkisella sektorilla tämä tarkoittaa digitalouden vaatiman lainsäädännön ja viranomaiskäytäntöjen muuttamista uutta toimintaympäristöä vastaavaksi. Tavoitteena tulee olla toimintaympäristö, joka kannustaa digitalouden toimijoita riskinottoon mutta myös tarjoaa kotimaisille ja ulkomaisille investoijille terveen ja houkuttelevan sijoitusympäristön.

TEM:n tulevaisuuskatsauksessa esille nostettu tekijänoikeussäätelyn joustavoittaminen on yksi tärkeä korjauskohde, muttei suinkaan ainoa. Vähintään yhtä tärkeää olisi selvittää ns. IPR-boksin käyttöönotto. Monissa muissa maissa tämä alempien verokantojen soveltaminen aineettomien oikeuksien lisenssituotoille on tuonut rohkaisevia tuloksia.

On myös tärkeää, että julkinen sektori pitää huolen digitalouden perustasta. Digitalouden moottoreina toimivien yliopistojen rahoitus tulee turvata. Mielestäni olisi paikallaan myös miettiä sitä, voitaisiinko julkisen sektorin T&K ja julkisen sektorin palveluntuotannossa liikkuvaa rahaa ohjata enemmän digitalouden hyväksi.